In memoriam: Jussi Huovinen 2.4.1924 - 12.5.2017.
Viimeinen vienalainen runonlaulaja, Vienan kylien patriarkaksi mainittu Jussi Huovinen on kuollut. Hän kuoli 93-vuotiaana.
Juminkeko-säätiön puheenjohtaja Markku Nieminen kirjoittaa pitkäaikaisesta ystävästään Jussi Huovisesta muistokirjoituksessaan näin:
”Vienalaisen runolaulun viimeinen oksa Jussi Huovinen siirtyi
tuonilmaisiin toukokuun 12. päivänä. Hän oli kuollessaan 93-vuotias. Hän
syntyi 2.4.1924 Suomussalmen Hietajärven vienalaiskylässä monilapsiseen
perheeseen ja kulttuurihistorialtaan merkittävään sukuun. Hänen
esiäitinsä Toarie Huovinen vaikutti Kalevalan rakenteeseen laulamalla D. E. D. Europaeukselle laulun, jonka perusteella Lönnrot
yhdisti kyyttöselkä lappalaisen ja Joukahaisen samaksi henkilöksi.
Jussin isoisä Ohvo ja varsinkin isosetä Miina
olivat tunnettuja tietäjiä. Jussi itse asteli samoja polkuja
esivanhempiensa kanssa. Hänestä kasvoi Suomen vienalaiskylien patriarkka
ja viimeinen suullista tietä vienalaisessa elämänpiirissä tietohuisensa
oppinut perinteentaitaja. Hänen poismenonsa mukana katkesi se suullisen
perinteen ketju, joka ulottuu satojen, jopa tuhansien vuosien taakse
suurimpana saavutuksenaan Kalevala. Yksi aikakausi on Jussin poismenon
myötä ohitse.
Jussi Huovinen kiinnostui perinteestä ja musiikista jo
pikkupoikana. Ensimmäisen kanteleensa hän teki Työmies-tupakkiaskin
koteloon tekemällä reunoihin viiltoja puukolla ja virittämällä niihin
siskonsa sukkanauhoista kiskomiaan kuminauhoja kieliksi. Myöhemmin hän
rakensi lukuisia kanteleita. Kanteleensoittotaidon hän opiskeli
itsekseen, kuten muidenkin instrumenttiensa: viulun ja haitarin. Kun
soittopelit tulivat hänelle tutuiksi hän ei tyytynyt soittamaan vain
kuulemiaan melodioita, vaan ryhtyi myös itse säveltämään. Useimpien
kappaleittensa aiheet hän sai kotoisen Vienan luonnosta.
Kulttuurihistorian kannalta Jussi Huovisen suurin anti oli
suullisen perinteen taitamisessa. Runolaulajana hän oli vailla vertaa.
Hänen muistiinsa oli tarttunut laaja valikoima esi-isien runolauluja.
Niistä osa on kuultavissa cd-levyllä, jonka Juminkeko on valmistanut
hänen keskeisestä repertoaaristaan. Hän myös toi perinteisen
runolaulutavan akateemisesti koulutetuille kansanmuusikoille tietoon,
kun runolaulua ryhdyttiin opettamaan Sibelius-Akatemiassa. Myös
runolaulun tutkijoille hän pystyi antamaan informaatiota perinteisestä
laulutavasta. Jussin lauluvarannot eivät jääneet vain runolauluun. Hän
hallitsi runsaasti muutakin musiikkiperintöä: rekilauluja, piirilauluja,
balladeja ja jopa jatsia. Sadunkertojana hän oli verraton.
Paitsi soitinten rakentajana Jussi kunnostautui käsityöperinteen
taitajana paljon laajemmin. Talvisodan aikanahan Suomen vienalaiskylät
poltettiin suomalaisten sotilaitten toimesta eikä uusia rakennuksia
saanut rakentaa perinteisen tyylin mukaisesti tai menetti valtiolta
tulevat korvaukset. Jussi ei kuitenkaan voinut hylätä omaa
rakennusperinnettä. Vähitellen hän koristeli oman talonsa
vienalaisittain. Kuivajärven tšasounaa rakennettaessa hän pääsi
toteuttamaan perinnerakentamisen taitojaan. Kuivajärvellä ja
Hietajärvellä ei ole yhtään rakennusta, jota Jussi ei olisi ollut
pystyttämässä jälleenrakentamisen aikaan. Voidaan oikeutetusti sanoa,
että Jussin panos Suomussalmen vienalaiskylien sekä aineelliseen että
henkiseen rakentamiseen on ollut korvaamaton.
Nuorena miehenä 1950-luvulla Jussi kunnostautui myös perinteen
kerääjänä. Hän oli lehdestä lukenut Kansanrunousarkiston pyytäneen
lähettämään perinnetietoa. Hän ryhtyi toimeen ja puhutti käytännössä
kaikkia Hietajärven taitajia ja sai heidän kauttaan myös runsaasti
sellaista aineistoa, joka oli peräisin rajan takaisesta Vienasta ̶
erityisesti Vuokinsalmen kylistä. Hänen oma äitinsäkin oli Niskajärven
kylästä lähtöisin ja tältä hän sai paljon tietoa mm. kuulusta Hovatasta.
Itse äitikin, Oksenie, oli tarina sinänsä.
Hän oli morsian, joka oli vaihtanut ̶ vanhojen tapojen oikeutuksella
̶ sulhastaan kesken häiden Jussin isään, Iivanaan. Kaikkea kuulemaansa
Jussi ei tietystikään pystynyt kirjoittamaan muistiin ja lähettämään
arkistoon, mutta keruutyö sai hänet itsensä yhä enemmän kiintymään
perinteeseen. Hän imi sitä entistä tiiviimmin itseensä. Kun myöhemmät
kerääjät löysivät taas Suomen vienalaiskylät, hän alkoi jakaa tietoaan
ja taitoaan heille.
Jussi oli sisäistänyt oman kulttuurinsa täysin. Ei ollut
elämänalaa, josta hän ei olisi kyennyt kertomaan syvällistä tietoa. Myös
lauluvarastot tuntuivat ehtymättömiltä. Häneltä on äänittämällä pantu
muistiin kymmeniä tunteja sellaista perinneaineistoa, jota ei enää olisi
mistään muualta saatavissa. Hänelle itselleen vienalaisuus kaikkine
tapoineen oli kalleinta maailmassa.”
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Runo singer Jussi Huovinen has passed away. Jussi, a longtime performer and friend of the Sommelo Festival, was 93 years old. Jussi made his last performance at Sommelo Festival in 2015.
Jussi was the last bough of Viena Karelian runo singing and part of family that has significant role in cultural history. Jussi's ancestors provided material to the Finnish national epic Kalevala. Jussi was the last person who had learned his rune singing skills from his parents in a spoken way. He had a wide range of knowledge about music traditions like rekilaulu, piirilaulu, ballads and more. Jussi was also marvelous storyteller.
In addition of runo singing Jussi was also musician. He was self learned kantele, violin and accordion player. He was very skilled in handcrafting building instruments and houses in traditional way. Viena karelian culture in its all forms was most dearest thing in the world for Jussi.
Around the world Jussi is well know from his appearances in documentaries and tv programs. In National Geographics J.R.R. Tolkien documentary Jussi presents traditions of Kalevala. His last appearance was in Laulu (Song) documentary.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Jussi Huovisen muistokirjoitus Helsingin Sanomat 21.5.2017
Obitary of Jussi Huovinen published in Helsingin Sanomat newspaper on May 21st, 2017
--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
*Blog authors note / Blogin ylläpitäjän sanat*
Personally my first memory about Jussi is when he came for a visit and performed in kindergarden back in end of 90's. Later when I started working and came more permanent member of Sommelo staff I got to meet Jussi again as he was performing at the festival in various summers.
Ensimmäinen henkilökohtainen muistoni Jussi Huovisesta on kun hän vieraili ja esiintyi ollessani päiväkodissa yhdeksänkymmentä luvun puolivälissä. Myöhemmin kun tulin osaksi Sommelo tiimiä sain tavata Jussin useana kesänä kun hän oli esiintymässä festivaaleilla.
- Herkko Komulainen, author of the blog / blogin ylläpitäjä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Feel free to comment and discuss / Kommentointi ja keskustelu vapaata